Olisinko voinut uskoa melkein kaksi kaksi kuukautta sitten että tulisin kaipaamaan Suomea näinkin paljon.
Paljon on täällä tapahtunut ja sattunut. Olen oppinut arvostamaan kuinka hyvässä koulussa olen ja sitä että akateeminen vapaus on oikeasti iso etu meille suomalaisille. Täällä koulussa oppilaitten pitää olla ajallaan aina luennoilla, mutta tämä ei koske opettajia sitten ollenkaan. Opettajat saavat olla akateemisen 15 minuuttia myöhässä, usein se kuitenkin yhden proffan kohdalla venyy jopa 80 MINUUTTIIN!
Italialaisten lempisana taitaa olla domani ( huomenna). Kukaan ei ole yleensä ajoissa missään ja asiat hoidetaan niitten omalla painolla. Ruokakaupan kassajonossa menee yleensä se puolituntia. Vaikka ihmisiä olisi sata jonossa kassoja on silti vain 3! Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Ehkä tämä on hyvä juttu, mutta itse en aina jaksaisi varaa kauppaan sitä tuntia.
Yksi asia joka myös ihmetyttää enkä ole sitä aiemmin edes ajatellut. Se että puhun englantia suhteellisen sujuvasti toisena kielenä on aika hieno juttu. Itseäni on täällä ruvennut ärsyttämään se että ihmiset jotka työskentelevät kansainvälisissä ketjuissa kuten mäkkäri eivät puhu sanaakaan englantia. Jotenkin luulisin että heiltä edes vaadittasiin perus sanaston osaamista mutta ei. Kun sanon kassalla one hamburger myyjän silmät pyöristyvät. Hamburger kun on italiaksi panino ( sämpylä!?!) ja yksi on uno. Ei mielestäni niin vaikea ymmärtää. Tämä tietenkää ei koske isoja kaupunkeja.
Ihmetystä aiheuttaa myös se että täällä pitää ostaa junalippu aina etukäteen. Meidän asemallamme on lipunmyynti automaatista tai asemaravintolasta. Yleensä kuitenki noita lippuja ei saa ostettua sieltä ravintolasta, vaan pitää käyttää automaattia. Automaatti hyväksyy kolikkoja ja seteleitä mutta ei kannata käyttää 10e isompaa seteliä, sillä vaihtorahaa saa takaisin vain max. 9,90e. Viimeksi kun käytin junaa kone ei hyväksynyt kolikoita?! Ja itselläni oli vain 50e seteli. Ärsyttävintähän tässä on se että joko olisin maksanut junalipustani n.40e tai mennyt junaan ja saanut sakot. En oikeen osaa käsittää miten tämä on mahdollista. Ehkä jos puhuisin sujuvaa italiaa asian voisi selvittää konnarin kanssa junassa mutta englanniksi ei tule kuulookaan. Sillä konnarit eivät yleensä puhu englantia. Onneksi kuitenkin sain rikottua rahan ja pääsin junaan.
Ettei koko postaus menisin valittamiseen voin kertoa että on mulla hauskaakin ollut! Rakastan apertiivoja jossa saa ruokaa ja juomaa halvimmillaan vai 5 eurolla. Ravintoloissa on iha syödä kun ei joudu vararikkoon. Ja on kiva kun randomitkin toivottavat buon giornot aamuisin. Vuohenjuusto on myös kaupassa edullista ja niin hyvää <3 Ja ainiin alkoholi viron hinnoissa ellei halvempi hah.
Pahoittelen kuvatonta postausta.
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti