Kaksi tapahtumaa, jota ollaan ootettu kauan. Creamfieldsiin
ostettiin liput noin 2kk sitten hintaan 30e!!! Pääartisteina Steve Angello, Underworld,
Faithless, Above&Beyond, Dimitri Vegas&Like Mike ja oma suosikkini Zedd. Kuten
arvata saattaa, DJ:t eivät tuottaneet pettymystä. “Festari” kesti vain yhden
päivän 17-05, joten 12 tunnin reivaamisen jälkeen oltiin aika väsyneitä jo.
Lauantai oli aikaa palautua Creamfieldsistä ja sunnuntai
aamuna kello 8:00 oli herätys Color runille, jota myös oltiin odotettu innolla.
Miten juoksemisesta voi tehdä niin paljon hauskempaa heittelemällä värejä
toisten päälle? En tiedä, mutta hauskaa se todellakin oli. Yleensä suhtaudun
skeptisesti juoksutapahtumiin, missä lopussa halaillaan maaliin päässeitä ja
ojennellaan ruusuja hyvästä työstä. Color run sen sijaan päättyi bileisiin,
missä DJ pyöritti levyjä. Onneksi fist pumppia oli harjoiteltu Creamfieldsissä
pari päivää aikaisemmin!
Ennen
...ja jälkeen
Lyhyet postaukset, vain kertoakseni että elossa ollaan! Nyt meen oikeesti tekemään koulujutut loppuun!
Laura/ TeamSaimaa
ps. Lämpötilat hipoo 30 astetta, hyvää pysyvän lumen odotusaikaa Suomeen
Chilessä vietettiin pyhiä 31.10 ja 1.11 mikä tarkoitti
pitkää viikonloppua. Kaverini kanssa löydettiin edulliset lennot Rioon, joten
miksipä ei? Pyhien lisäksi otimme vähän omaa lomaa, ja kun ilmoitin asiasta
proffille sähköpostilla vastaukseksi tuli ”Don’t worry, be happy”. Good enough!
Koko lomamme ajan couchsurffasimme brasilialaisen tytön
luona, joka oli minulle ensimmäinen couchsurffing kokemus – mahtavaa! Ei
ainoastaan siksi, että säästimme sikana rahaa, mutta myöskin koska hän neuvoi
miten päästä helpoiten mihinkin ja kertoi omia kokemuksia. Yhtenä päivänä meidän host ja hänen
kämppäkaverit kokkasi meille tyypillistä brassi ruokaa ja toisena minä ja
kaverini eurooppalaista. Tultiin niin hyvin juttuun, että meidät toivotettiin
tervetulleiksi karnevaalien aikaan myöskin yöpymään (kun vain olisi
mahdollista).
Riosta kuulee kauhutarinoita, joten myös minä ja kaverini
lähdimme koruttomina, kellottomina ja ennakkoluuloisina matkaan. Meille ei onneksi sattunut mitään, kuudessa
päivässä Rio kerkesi näyttää vaan hyvää puoltaan. Meidän host kuitenkin kertoi
että hänen ja kavereidensa ollessa rannalla poikaporukka tuli heidän luokseen ja näyttivät veistä ja sanomalla antakaa laukut. Yksi hostin kavereista rupesi
itkemään, joten pojat ottivat vain rahat ja antoivat puhelimet takaisin. Kuinka
kilttiä…
Rio on turistikeskus ja suosituimpiin kohteisiin saa
jonottaa pitkään. Sokeritoppa vuorelle jonotettiin lähes kaksi tuntia, mutta se
oli sen arvoista. Näkymät Copacabanalle ja Ipanemalle olivat uskomattomat.
Seuraava päivä vietettiinkin kyseisillä rannoilla, enkä luultavasti koskaan ole
nauttinut auringonotto päivästä niin paljoa.
Näkymä Christ the Redeemeriltä
Auringonlasku Ipanemalla
Falavelat eli Rion slummit vetävät myös turisteja. Falavelat
on sijoitettu kukkuloiden huipuille, joita Riossa on erikoisen maantieteellisen
rakenteen vuoksi paljon. Meidän host vei
meidät turvalliseksi luokiteltuun slummiin (poliisien, ei jengien hallinnassa).
Mielenkiintoinen juttu falavelassa, jossa käytiin oli se ,että huipulla oli
Michael Jackson patsas ja mosaiikki. Seuraavana päivänä kuultiin, että "they don't really care about us" on kuvattu siellä. Huippua! Kävellessä falavelan ahtaissa sokkeloissa
tuli taas mietittyä paljon, miten hyvin asiat on Suomessa. Jälkeenpäin tosin tuli tekopyhä olo, sillä
seuraavana päivänä aloiteltiin kattohuoneistossa, josta näkymä Ipanemalle..
"When rich wanna stay rich, we just wanna stay alive"
Matkustelulla on hintansa, kolmen raportin deadline huomenna, joten ciao!
Takaisin Castellanzassa erasmus-viikonloppuretken jälkeen. Maanantai on vietetty toipuen elokuvien ja kokkailujen avulla. Viikon ensimmäisestä lakiluennostakin selvittiin.
Lauantaina 04:40 nökötettiin unessa ja jäässä kampuksen pihalla odottamassa bussia ja reilut kolme tuntia myöhemmin saavuttiin Venetsiaan. Kaupunki on veden ympäröimä - kaunis ja romanttinen. Veteen vajoavan Venetsian tärkeimmät liikenneväylät ovat kanavat, joita pitkin gondoli-veneet kuljettivat turisteja. Meidän ryhmämme matkusti moottoriveneillä. Vierailimme kuuluisalla lasitehtaalla, kiertelimme nähtävyyksiä ja kuljimme pitkin kapeita kujia, joiden varrella oli niin tyylikkäitä vaatemerkkiliikkeitä kuin suloisia pieniä herkkuputiikkejakin.
Alkuillasta ajoimme bussilla Padovan kaupunkiin, jossa oli järjestetty majoittautuminen. Hotellilla pikaisin laittautuminen ikinä ja ESN illalliselle paikalliseen pizzeriaan. Viinilasit tyhjenivät aina yhtä nopeasti kuin täyttyivätkin ja loppuun tietenkin Limoncello -snapsit (mukilliset). Illalliselta siirryimme paikallisen erasmusryhmän bileisiin ja tapasimme myös muita suomalaisia. Loppuillaksi jatkoimme yökerhoon, josta sitten kukin mitä ihmeellisin keinoin hankkiutui hotellille ennen aamua. Kannattaa ennen illanviettoa huomioida, että kotiinpääsyä helpottaa huomattavasti tietää oman hotellihuoneen numero tai edes hotellin nimi... Joka tapauksessa hauskaa meillä oli, kuten aina!
Sunnuntaina (liian) aikaisen herätyksen jälkeen tutustuimme Padovaan, minkä jälkeen bussi väsyneitä vaihtareita suunnisti Veronaan. Vajaan parin tunnin päiväunet helpottivat oloa, mutta kaatosade perillä lannisti hieman. Myöhään illalla palasimme Castellanzaan ja kotona kaaduttiin suoraan sänkyyn.
Vaikka hetkittäin sää kiusasi ja väsymys painoi, ei tällä porukalla voi mennä pieleen. Paikat olivat näkemisen arvoisia ja lauantain illanvietto taas yksi ikimuistoisimmista. Huippureissu!
Olen toinen Italiassa vaihtoa suorittava liiketalouden 2.vuoden opiskelija. Olen 21-vuotias savolaistyttö, jolla on aina ollut ihastus Italiaan. Takana on nyt vajaa pari kuukautta elämää Castellanzassa ja opiskelua Universita Carlo Cattaneossa (LIUCissa). Paljon on tapahtunut ja on mahdotonta muuttaa kaikkea nähtyä ja koettua sanoiksi.
Matkustaminen ja muutto uuteen maahan ja asuntoon sujui ongelmitta. Yliopiston lähellä sijaitseva asuntomme tuntuu kodilta ja on todettu paremmaksi ratkaisuksi kuin koulun asuntola, jossa ei ole kunnon mahdollisuutta esimerkiksi laittaa itse ruokaa. Castellanza on pieni ja idyllinen. Ruokakauppa ja kuntosali ovat lähellä, bussit kulkevat, junalla pääsee muualle, ravintolat tarjoavat hyvää ja edullista ruokaa, ihmiset ovat ystävällisiä. Taksejahan Castellanzassa ei ole vielä nähty, mutta poliisin on todettu toimittavan tätä virkaa. Myös Castellanzassa on yöelämää; UpTown Bar tarjoaa aperitiivoja ja RexBibendi järjestää jokaviikkoisen Shitface Tuesdayn. Usein keskiviikon aamuluennot ovat aika rankkoja. Puolen tunnin kävelymatkan päässä sijaitsee hieman suurempi Legnano, josta löytyy enemmän ravintoloita ja jonkun verran vaateliikkeitä ja muita kauppoja. Puolen tunnin junamatkalla taas pääsee Milanoon, josta löytyy kaikki.
LIUC on suosittu vaihtokohde, meitä on 140 vaihtaria ympäri maailmaa. ESN Castellanzan pojat ovat ensimmäisistä päivistä alkaen pitäneet meistä huolta ja järjestäneet ohjelmaa. Ensimmäiset viikot hurahtivat nopeasti tutustuessa uusiin ihmisiin ja tottuessa villiin vaihtarielämään jokailtaisten bileiden merkeissä. Meillä ei aluksi ollut italian tuntien lisäksi muita luentoja.
Pelkästään Castellanzassa ei olla pyöritty. Muutamat vapaapäivät on vietetty Milanossa shoppaillen ja kaupunkiin tutustuen. ESN myös järjestää clubbiamon Milanon eri yökerhoihin joka perjantai bussikyyteineen.
Syyskuun puolella teimme retken Toscanaan, majottauduimme Firenzessä ja vierailimme myös Sienassa ja katsastimme Pisan kaltevan tornin. Kiersimme nähtävyyksiä, meille järjestettiin illallinen viinitilalla (ESN illallisilla viini tosiaan virtaa, vaikka sitten pakotettuna..) ja aperitivot sekä tietenkin bileet yökerhoissa. Firenzen Spaceclub bileilta oli jotain, mitä EI kannata jättää välistä!
Vaikka täällä on juhlittu, alkoi myös koulunkäynti kunnolla muutaman viikon jälkeen. Koulusysteemi on sekavampi kuin Suomessa, eivätkä asiat hoidu nopeasti ja helposti. Italian tunnit ovat hauskoja ja rentoja. Kieli on tarttunut vähän ja vähintään ruokaa tilatessa tulee sitä pakosti käytettyä, kun harva osaa englantia. Italian kurssin lisäksi valitsin kaksi englannin kurssia, lakikieltä ja bisnesenglantia. Koska suuntautumiseni on yritysjuridiikka, on lukujärjestyksessä myös muutama lakikurssi, jotka osoittautuivat todella haastaviksi. Kurssikavereissa saattaa olla neljännen vuoden lakimiesopiskelijoita, joten itse tuntee välillä olevansa aivan väärässä paikassa... Saa nähdä miten näistä selvitään, töitä saa ainakin tehdä.
Ruoka Italiassa on hyvää, siitä tuskin kukaan on eri mieltä. Edes gluteenittoman ja maidottoman ruuan saamisessa ei ole ollut ongelmia pizzan ja pastan maassa. Ruokakaupassa tarjonta on kattavampi kuin Suomessa. Kaikkea saa tiskeiltä tuoreena: hedelmiä ja vihanneksia, lihaa, kalaa, juustoja, leipiä ja leivonnaisia.
Kaiken kaikkiaan ensimmäiset pari kuukautta ovat sujuneet hyvin. Italialaiset ovat hitaita ja joskus tuntuu, että asiat hoidetaan turhan monimutkaisesti. Välillä kaipaa Suomen rivakkaa toimintaa niin kaupoissa kun koulussakin, mutta hetkeäkään en ole lähtöä katunut! Niin paljon hauskoja ja hulluja kokemuksia uusien kavereiden kanssa. Tiiviisti on oltu yhdessä, koska välillä tuntuu, että olisi tunnettu pidempään kuin pari kuukautta. Nyt aletaan olla vaihdon puolivälissä ja loppuajalle on vaikka mitä suunnitelmia ;)
