Universidad de Chile

Facultad de Economia y Negosicios (FEN), Universidad de Chile on ollut sivistyksenlähteeni nyt viiden viikon ajan. Lukukausi alkoi 24.7 ja nyt koulu tuntuu jo “omalta”.

Järjestelyt vaihtoyliopisto hoiti aivan erinomaisesti. Ennen saapumista Chileen meille järjestettiin oma fb-ryhmä, jossa pystyi esittämään kysymyksiä vaihtarikordinaattoreille ja saada mielikuvan millaisten tyyppien kanssa tulee istumaan samoilla luennoilla.

Ekana päivänä käytiin läpi käytännön asioita ja tutustuttiin toisiin vaihtareihin. Viime vuonna vaihdossa olleet pari chileläistä esittelivät meille perustamansa järjestön, jonka tarkoitus on auttaa vaihtareita tutustumaan paikallisiin tapoihin ja tuntemaan olonsa kotoisaksi koululla. Ekan koulupäivän illaksi organisaatio oli järkännyt meille bileet. Piscola (Suomelle kossu) teki tehtävänsä ja loppuillasta pubi lähinnä muistutti teini-ikäisten diskoa - eli hauskaa oli.

Ensimmäiset viikot oli aika lailla miercoles po:ta, Bellavistan yöelämää ja piscoa. Opiskelijaelämää ja opiskelijoille tarjottavia aktiviteettejä on kritisoitu olevan liian alkoholi keskeisiä ja mielestäni täällä käsitellään asiaa aika hyvin. Koulu on järjestänyt leffailtoja, vaellusta ja viime viikolla cueca dance tunnin. Opiskelijat lähtee juttuihin mukaan, eikä pelkästään vaihtarit vaan myös paikalliset. Mielestäni tuo on ihan huippujuttu! Etenkin tanssikurssi oli suosittu ja nyt osataan tanssia chilen kansallistanssia. Siinä heilutellaan pañueloa pään yllä ja otetaan pikkuaskelia. Täällä on todella paljon taiteenharjoittajia, jotka keräävät rahaa esiintymällä autoille kun liikennevalot on punaisella. Löydettyäni itsestäni cueca-tanssijan itsekin harkitsen vastaavan toiminnan aloittamista pienenä lisätulona.  

Ohjaajana oli todellä söpö vanha mies, joka painotti cuecan olevan flirttaileva tanssi. Toivon mukaan tsekkaatte videon niin Suomeen palattua tajuutte millon oon flirttaileva.

Trekking con FEN

Ensimmäiset kaksi viikkoa meillä oli aikaa “surffata” kursseilla ja nähdä mitkä kurssit on kiinnostavia. Surffailun jälkeen oli aika valita mille kursseille jää ja itse valitsin seuraavat:Latin America in World Affairs, Globalization, treaties and something (suoraan sanoen kurssi ei kiinnosta yhtään, mutta reputin sen Suomessa niin pakko) ja Mergers&Acquisitions and strategic alliances. Jokainen kurssion kuuden opintopisteen arvoinen.  Vähän aikaa olin myös viinikurssilla, mutta koska opetus oli espanjaksi jätin viininmaistelun muille. Kaiken kaikkiaan koulu tarjoaa, vaikka mitä kursseja esim. kiipeily, zumba, salsa, trekking, sports…

Mitä ollaan muitten vaihtareitten kanssa juteltu opetustyylistä, jokainen meistä allekirjoittaa, että se eroaa jonkin verran Euroopan mallista. Powerpointteja ei juuri käytetä ja proffa kertoo enemmän omista kokemuksista ja miten aihe liittyy ajankohtaisiin uutisiin. Koska luokassa ei juuri opiskella, kotiin jää iso kasa luettavaa ns. kotiläksyksi ja seuraavalla luennolla saattaa olla pieni kirjallinen testi tai vastaava. Luokkakoot on pieniä ja ainoa massaluento, jolla olen ollut oli Harvardin proffan vieraileva luento.

Kursseilla on midtermit 3-22.9. Osa professoreista on kuitenkin vaihtariystävällisiä ja jättää midtermit pitämättä tai järjestää ne niin että opiskelijoilla on aikaa matkustella. Omat kokeet minulla on 3.ja 26.9. Käytännössä tämä tarkoittaa kahden viikon reissaamista Atacaman autiomaahan, Bolivian suolatasangoille ja Chilen itsenäisyyspäivän juhlimista.

¡Hasta luego!

TeamSaimaa/Laura

Youngmoneycashmoney!

Intoa täynnä blogia aloittaessa unohtui esittelyt ja järjestelyistä kertominen. Pahoittelen, otan oppia kollegoistani ja kelaan hieman taaksepäin.

Lyhyesti olen 21- vuotias kv-kaupan opiskelija alunperin Savonlinnasta, joka on myöhemmin karjalaistunut muutettuaan Lappeenrantaan opiskelemaan. Haaveena työskentely markkinoinnin ja myynnin parissa, harrastuksena itsensä nolaaminen ja pakkomielteenä himym.

Ennen vaihtoa rahaa paloi ja paljon. Koska hyväksymiskirje vaihto yliopistolta tuli vain kuukautta ennen lukukauden alkamista, lennot tekivät kukkaroon 1500 euron loven. Myös Suomen karuihin oloihin tottunut elimistö piti suojata tarkoin ennen ensikohtaamista eksoottisen Etelä-Amerikan kanssa. Piikkeihin ja terveystätiin tuli totuttua sillä tapaamisia meillä oli useita. Hepatiitti B ja perusrokotukset lapsuudesta oli ok, mutta seuraavat piti hankkia:

- Hepatiitti A

- lääke n.50e, rokotus yths

- vahvistus puolen vuoden jälkeen, hinta taas n. 50e

- Keltakuume

- lääke n.40e, rokotus n. 40e (yths ei rokota keltakuumetta vastaan)

- Lavantauti

- lääke n. 35, otetaan suun kautta päivinä 1., 3. ja 5.

- Jäykkäkouristus

- yths hoitaa

Espanjan Nellin sanoin yths:llä rokotuksen ottaminen on lähes ilmaista. Etelä-Amerikassa esiintyy myös malariaa, joten jos ajattelee matkustavansa sellaisille alueille on myös syytä ottaa malarialääkityksestä selvää.

On suositeltavaa hankkia viisumi, mutta koska olen rebel jätin viisumin hankkimatta. Chileen matkustaessa sinulle myönnetään turistiviisumi, joka on voimassa 90 päivää. Viisumin voi yksinkertaisesti uusia käymällä esim. Argentiinan puolella Mendozassa, joka on vain muutaman tunnin päässä Santiagosta. Jos suunnittelet viettäväsi koko vuoden vaihdossa, opiskelijaviisuminen hankkiminen on järkevää, niin ei tarvitse kolmen kuukauden välein stressata maasta poistumisesta. Juttelin suomalaisen vaihtarin kanssa, jolle opiskelijaviisumi oli maksanut lähemmäs 200 euroa.
Koska lensin JFKn kautta, minun piti hankkia ESTA- matkustuslupa ($14), joka vahvistetaan suoraan kentälle, joten luvan viitenumeroa ei tarvitse esittää missään vaiheessa.

Suomessa minulla on nuorisovakuutus, joka kattaa ulkomailla sattuneet vahingot 3 kuukauden ajan. Koska lähdin vaihtoon heinäkuun puolivälissä vakuutus olisi voimassa lokakuun puoliväliin. Lokakuusta tammikuuhun otin jatko vakuutuksen eli nyt voin turvallisin mielin murtaa polveni tai hukata puhelimeni metroon. Vakuutuksen arvo oli kahdensadan euron luokkaa.

One can do the math ja sitä kautta saada mielikuvan menoista ennen vaihtoa.

TeamSaimaa/Laura

ps. turvallista matkaa lähtöä odottaville ;)

Hola Hola!

Olen 21-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija. Oman vaihtoni vietän Espanjan Baskimaassa, joka on ollut lähellä sydäntäni jo pikkutytöstä lähtien. Olen siis kierrellyt isovanhempieni kanssa Espanjassa useita kertoja. Harmi vaan ettei kieli ole tarttunut aikaisemmin ;)

Muutamia lukuja ennen reissua:

Days until 9

Espanjan kielen opiskelumotivaatio ennen reissua 0

Vakuutuksia hommattu 0

Muuttolaatikoita pakattuna 1

Muita joilla on huoleton asenne? ;)

 Nyt alkaa olla jo kiire joten tehkää niinkuin koulu toitottaa ja hoitakaa kaikki ajoissa. :)

Ajattelin kertoa joka postauksessa käytännön vinkin. Ensimmäinen liittyy niinkin tärkeään asiaan kuin terveys.

Espanjaan ei juurikaan tarvitse rokotteita. Hepatiitti A ja B on kuitenkin hyvä olla. Nuo saa kätevästi yhdistelmärokotus Twinrixillä. Itse ainakin sain rokotuksen ilmaiseksi laitettua työterveydessä, jolloin maksoin vain lääkeaineesta joka oli noin 50e. Luulisin että YTHS:llä laitto olisi myös lähes ilmainen?

Iästänne riippuen jäykkärokote saattaa olla tarpeellinen. Itselläni tehostus tulisi antaa ensi vuoden alussa joten asia saattaa olla teillekkin ajankohtainen. Jäykkärokote tehostetaan siis 10 vuoden välein. Itse en ainakaan olisi tullut ajatelleeksi kyseistä asiaa ellei työterveystäti olisi asiasta maininnut. Jos ei tee mieli maksaa ylimääräistä niin googlatkaa tetanus symptons. JAIKS!

Ne jotka ajattelivat asua jonkinlaisessa solussa kannattaa harkita crocsien tai vastaavien suihkukenkien hankkimista. Just saying...

Lisää varmaankin Espanjasta käsin. :)

Team Saimaa/Nelli

 

Ciao Italia, arrivederci Finlandia!

Perjantaina 30.8 olisi tämän tiimiläisen lähtö kohti "suurta ja tuntematonta." Heittomerkeissä sen takia että oikeasti asun pienessä kylässä jossa asukkaita on vähemmän kuin Joutsenossa ja tuntematon Italia ei ihan kokonaan ole, sillä olen siellä viisi vuotta sitten vieraillut.

Suuntaan siis Castellanza nimiseen paikkaan joka sijaitsee aivan Milanon vieressä. Näin ollen vaikka omassa kotikaupungissa tulisi tylsää, voin aina lähteä junalla miljoonakaupunkiin seikkailemaan. Lähden matkaan kaverin kanssa, joka ainakin tällä hetkellä haluaa pysyä anonyyminä täällä blogissa. Saa nähdä innostuuko hänkin kirjoittamaan tänne jossain vaiheessa ;)

Olen 20 vuotias liiketalouden opiskelija Saimaan ammattikorkeakoulusta ja lähdössä vaihtoon neljäksi kuukaudeksi. Italian valitsin kohteeksi siksi, että olen sinne kovasti halunnut uudestaan jo vuosien ajan. Pidän maan kulttuurista ja niistä ruuista, nam! Minulla on myös Italiassa ystäviä joihin olen tutustunut harrastuksien parissa, joten on mukavaa myös heitä päästä näkemään pitkästä aikaa.

Minä Venetsiassa 2008

Vaihdon aikana tarkoitukseni on kierrellä saapasmaata ja saada mahdollisemman laaja kuva koko maasta.

Palaan näihin sitten kun olen itse paikanpäällä. Tiedossa on ainakin reissu Toscanaan parin viikon päästä.

Yritän tässä saada matkalaukun pakattua, mutta aika vaikeaa on tunkea koko vaatekaappi yhden laukun sisälle ja pysyä vielä 24kg painorajotuksissa... No onneksi lohduttaa se, että Euroopan muodinmekka on vieressä joten täydennystä vaatevarastoon tulen saamaan varmasti!

Seuraavan kerran kirjoitankin Italian puolelta, joten wish me luck!

Huomioita Chilestä

Chile jatkaa blogin dominointia, mutta siihen on tulossa muutos sillä muidenkin TeamSaimaalaisten lähtö lähenee. Vielä kuitenkin tarinaa Chilestä huomioiden muodossa:

-Cocacola on kai kansallisjuoma. Sitä saa 3l pulloissa
-Katukoiria on paljon. Ne on puettu söpöihin fleeceihin

- Kadut ja kaupat ovat pullollaan siistijöitä. Vaikka Santiagoa verhoaa sumukerros, sen katukuva on puhdas.

- Chilen pesoon tottuminen vie aikaan. Kaikkialla suositaan käteisen käyttämistä.

- Ravintoloissa erikseen maksaminen on harvinaista ja sehän on perseestä. Seurue saa yhteisen laskun, jonka lisäksi tulee maksaa 10% tippiä laskun loppusummasta. Joskus tippi on lisätty jo laskuun.

- Hyvin harva puhuu englantia.

-Metro ja julkinen liikenne toimii erinomaisesti. Tunnelmaa on etenkin välillä 18-20 ja laukuista kannattaa pitää kiinni. Yhdeltä vaihtarilta pöllittiin iPhone ja toiselta takki.

- Kahvi on pahaa

- On yleistä että kotitaloudessa on palkattu siivooja. Meillä se käy kolmesti viikossa, mutta kaverini 18 hengen kommuunissa siivooja käy joka arkipäivä.

- Kotona kengät pidetään jalassa.

- Kodit ovat KYLMIÄ! Yleensä sisätilat ovat jopa kylmempiä kuin ulkoilma

- Hedelmiä ei punnita itse vaan ne viedään punnittavaksi

- Aloittelut 23 ja baariin mennään kahden jäljeen. Vaihtareita suosivaa juhlaa kutsutaan Miercoles Po:ksi, joka vaihtaa sijaintiaan joka keskiviikko. Bileissä paikalliset koittavat haalia eri kansallisuuksia suliksi hattuunsa. Naisille free-entry koko illan.

- Tanssiminen on hyvin intiimiä eivätkä miehet pelkää ottaa kontaktia. Englanniksi he ovat opetelleet yhden lauseen kuten “ You are the most beautiful woman in this bar. The most beautiful.”

- Baariin tuodaan omat wc-paperit.
- Chileläisten espanja on nopeaa , päätteet syödään, eikä siitä ymmärrä helvettiäkään. Chilenismos eli slangi sisältää täysin omia sanojaan kuten  ¿Cachai? =tajusitko tai “po” ja niitä käytetään lähes joka ikisen lauseen lopussa.

- Kaikki tehdään täällä hitaammin oli kyseessä sitten koulun ruokajono tai kadulla kävely.

- Chileläisiä saa aina odottaa. Jos chileläinen kaverisi sanoo nähdään 18.00 tule paikalle 18.30.

- Luonteeltaan Chileläiset ovat mukavaa porukkaa. Jos olet kartan kanssa kadulla vähintään kolme ihmistä tulee kysymään tarvitsetko apua. Ole kuitenkin tarkkana, joskus sinua halutaan neuvoa, vaikka paikallinen ei edes tietäisi osoitetta.

- Ulkomaalaisena saat paljon huomiota ja uteliaita katseita. Mitä vaaleampi sitä enemmän saat autoilta tööttäyksiä.  

¿Cachai?

Terveisin

TeamSaimaa/ Laura

Ensimmäiset päivät Santiagossa

Muistan olleeni niin onnellinen kun pääsin perille. Edes Chilen kylmä ja kolea talvi tai puuttuvat matkatavarat ei masentaneet minun ja Santiagon ensitapaamista. Kuherruskuukausi oli alkamassa ja lemmenpesänä ensimmäisinä päivinä toimi hostelli Santiagon keskustassa. Nukuin kuuden hengen dormissa,jonka kanssani jakoi tuleva paras kaverini sekä italialainen vaihtarin samasta koulusta! Kaiken kaikkiaan hostelli oli viihtyisä ja tapasin siellä mukavaa porukkaa. Istuessamme iltaa stufan äärellä viinilasit käsissä kuulin matkatarinoita Afrikasta, kritiikkiä USAsta ja koin ensimmäisen ja kovan kyydin kielikylvyssä.

Seuraavat päivät kului kaupunkiin tutustuessa ja asuntoa etsiessä. Odotin pahempaa kulttuurishokkia, mutta Santiagon keskusta on hyvin länsimaistunut ja todellista lattari meininkiä ei sieltä kannata etsiä. Bellavistan alue keskustan tuntumasta tai Valparaiso parin tunnin päästä Santiagosta tarjoavat värikkäitä taloja ja reggeaton rytmejä.

Lentokentällä matkalaukkuja etsiessäni tapasin toisen vaihtarin, jota JFK oli kohdellut yhtä kaltoin kuin minua. Kun kolmen päivän odotuksen jälkeen viimein saimme laukkumme, päätimme mennä juhlistamaan sitä kiipeämällä Cerro San Cristobalille, joka on aivan keskustan tuntumassa. Kuuden kilometrin tasaisen nousun jälkeen saavuimme huipulle, josta aukesi upeat maisemat koko kaupungin ylle. Urheilusuorituksen jälkeen kävimme Tobalaban kauppakeskuksessa, joka on suurin mitä olen koskaan nähnyt! Koska päivä oli mennyt patikoidessa emmekä enää ollut kovin freshin näköisiä jätimme shoppailut väliin ja suuntasimme kohti ensimmäistä chileläistä makuelämystä. Otimme empanadat, chileläiset lörtsyt, joka sisältää yleensä juustoa ja kinkkua ja on uppopaistettu öljyssä tai paistettu uunissa. Fitness life.

Näkymät San Cristobalilta

Tobalaban kauppakeskus

Hostellissa vietin vain kaksi yötä, sillä asunto löytyi nopeasti. Ennen sen oikean löytämistä kävin katsomassa muutamaa asuntoa. Minulla ei ole kovinkaan korkeat standardit asumisen suhteen, mutta rikkinäinen ikkuna ja likainen keittiö oli aikalailla no-no. Katastrofin jälkeen löysin kuitenkin asunnon, jota pystyisin sanomaan kodiksi. Vaikka asunto ei olekaan kovin lähellä keskustaa sen puolesta puhui iso huone ja kohtuullinen vuokra ( 160 000 pesoa). Päätöstä piti kyllä miettiä hetki sillä seuraavat puoli vuotta tulisin jakamaan keittiön, oleskelutilat ja 5 kylpyhuonetta kahdentoista (12!!) muun henkilön kanssa. Kuukauden jälkeen voin vain lainata Jorma Uotista ja sanoa: ei huono! Kämppiksistä 10 on Chilestä, yksi Perusta ja yksi Espanjasta. Olen siis jatkuvasti pakotettu puhumaan espanjaa, vaikka siitä kukaan ei välttämättä tajuakaan mitään.

tie kotiin

hoodeilta

Vinkkejä Chileen lähteville:
Lentokentältä keskustaan ota transfer kyyti taxin sijaan. Halvempi ja luotettavampi.

Pakkaa lämmintä vaatetta mukaan, Santiagon talvi on ankea

Jotta välttyisit rikkonaisilta ikkunoilta, suosittelen asunnon vuokraamista vasta Chilessä. Näin säästyt itkulta ja turhilta deposit maksuilta.

Kun etsit asuntoa Chilestä tsekkaa nämä sivut:

- www.compartodepto.cl

- www.homechile.cl

- www.contactchile.cl

Tai ota yhteys chileläiseen asunnonvälityspalveluun.

Terveisin

TeamSaimaa/Laura

HKI-Vantaa - Heathrow- JFK- Santiago!

Seuraava blogikirjoitus on sikäli huijausta, koska olen asunut Chilessä jo yli kuukauden. Palauttelen kuitenkin mieleeni absurdeja ajatuksia ja pelkotiloja, joita mielessäni oli vaihdon ensimmäisissä vaiheissa.

15.7. 2013 sijaintina Helsinki ja 30 tuntia myöhemmin Santiago de Chile, kotini seuraavan puolen vuoden ajan. Miljoonakaupunki ja urbaaniviidakko Etelä-Amerikassa, yli 13 000 km päästä Suomesta.Miksi pikkukaupungin tyttö valitsee vaihtokohteeksi Chilen, jonka lippua luultavasti suurin osa suomalaista ei edes tunnista?

Moni tuttavani on varmaan ihmetellyt ääneenkin ‘ Miksi se Laura lähtee Chileen asti, eikö lähempää olisi löytynyt vaihtokohdetta?’ … Niin. En tiedä. En etsinyt turistimatkaa, vaihtoon lähteminen on enemmän ollut mahdollisuus testata miten vieras kulttuuri vaikuttaa itseeni ja miten selviytyä mukavuusalueensa ulkopuolella. Lisäksi en tiennyt Chilestä paljoa, mikä lisäsi mielenkiintoa maata kohtaan.

Palataan takaisin heinäkuun viidenteentoista eli päivään, joilloin oli aika jättää Suomi taakseni. Ajattelin, että koneeseen päästyäni voin rentoutua, mutta lähinnä päässäni pyöri miten helvetissä selviydyn maailman isoimmista lentokentistä?! Ahdistusta ei helpottanut yhtään se, että HKI-Vantaalla annettiin tyly tuomio matkatavaroille. Niitä ei lähetetä suoraan Santiagoon vaan ne pitää selvittää JFKllä.

Luojan kiitos Heathrow osottautui maailman ihanimmaksi lentokentäksi. Ohjeet oli selkeät ja onnistuin pääsemään terminaalista toiseen oikealla bussilla ja lopulta terminaali metro vei minut oikealle portille. Kentallä minulla oli aikaa 5h, joten ajan, jonka olisin voinut käyttää espanjan opiskeluun käytin mieluummin kauppojen tutkailuun. Lento Lontoosta JFKlle kesti 10h. En vieläkään halunnut opiskella espanjaa, joten kerkesin katsomaan muutaman elokuvan, nukkumaan sekä nauttimaan lentokoneen ruuasta. Tunsin kokoajan oloni kuitenkin jännittyneeksi, koska tiesin pahimman olevan edessä. Lontoon kone oli myöhässä joten minulla ja JFKllä oli aikaa toisillemme vain 2,5h. Challenge accepted!

JFK...huhhuh. Maahantulo selvityksen jälkeen matkalaukkujen odotus tuntui ikuisuudelta. Kun viimein saat matkalaukut opasteita ei näy missään. Lopulta löydät pisteen, johon matkalaukut voi jättää ja tuntuu, että henkilökuntakaan ei ollut aivan varma mihin laukut on menossa (no ei ollut, koska laukut tuli kolme päivää myöhässä). Ohjekylttejä ei näy vieläkään ja saat sanalliset ohjeet kuinka päästä pisteeseen, josta kone lähtee. Kun olet ulkona ovista, et muista ohjeista mitään. Lopulta löydät lentokenttä metron ja saavut oikeaan terminaaliin, jossa huomaat, että porttisi on sulkeutumassa. Paniikissa etsit palvelutiskin, jossa boarding pass tulostetaan manuaalisesti ja ohjeeksi annetaan “juokse portille ja kovaa”.

Turvatarkastuksessa hyppäät jonon ohi ja saat kommentiksi “Tiedätkö mitä tapahtuisi, jos tekisit Suomessa noin?” - Joo tiedän, luultavasti ehtisin koneeseen. Lopulta löydät oikean portin ja pitkien lentojen, panikoinnin ja juoksemisen jälkeen on paha sanoa oletko juossut maratonin vai näytätkö vaan uskomattoman paskalta. Loppujen lopuksi odotat portin avautumista 30 min...God bless America.

Pääasia on kuitenkin, että pääsin koneeseen, enkä ajatellut edes useasti “äkkiä ensimmäinen kone takaisin Suomeen”. Loppumatka kesti 10 tuntia ja vaikka vieruskaveriksi ei sattunutkaan tuleva aviomies vaan ylipainoinen, kuorsaava ja kuherteleva pariskunta fiilikset alkoivat nousta. Seuraava määränpää CHI CHI CHI LE LE LE!!

Terveisin

TeamSaimaa

Laura